E Street Punks – verhon takana tapahtuu

On marraskuu 2014. Laitan sähköpostia Hekolle, kaikkien aikojen rakkaimman edesmenneen Rehtorit-orkesterin nokkamiehelle. ”Koululla alkaa nettisivukurssi ja haluaisin tehdä oikeasti tarvittavat sivut näyttöön. Tehän tarvitsette nettisivut kohta. Jos ei ole tekijää, niin minä voisin tehdä. Mitä mieltä?” Hetken päästä vastaus: ”Sattuipas hyvin. Samaa mietin just ja skannasin mielessä tekijöitä. Mietin jo, että pitääkö oikein itse alkaa opiskella. Miten edetään?”

Siitä se ajatus sitten lähti. Tekemisen lomassa keskusteltiin eri sivustojen roolista, kaikesta mahdollisesta tulevaan liittyvästä. Oli avattu Youtube-kanava, Facebook-sivut ja päätetty muutamasta olennaisesta asiasta. Nettisivut eivät olleet ihan valmiit, kun tammikuussa 2015 tuli kysymys: ”Tuletko bändille töihin? Manageriksi?” Suomeksi siis tekemään töitä mahdollisimman epämääräisellä roolilla – kaikkea mahdollista mitä ympärillä pyörii sen mukaan mihin homma kehkeytyy ja mitä tarvitsee. Ei tarvinnut miettiä kauaa. Mieheni Mikko on bändin rumpali ja haluan tukea häntä. Arvostan Hekoa musiikintekijänä ja ihmisenä, eikä bändin tyypit muutenkaan hassummilta vaikuta. Bändissä on kaikki menestyksen ainekset ns. tuote on hyvä ja raikas. Kohderyhmä on sanomattakin selvä. Vakimiksaaja/äänittäjäkin on sovittu – hyvä sellainen. Ja onpa mukana julkisuudessa paistatteleva GM:kin. Bändissä ei ole perinteisiä viinaongelmia ja työmoraali on kova. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, olen kiinnostunut musiikkialasta, joka on vahvassa murroksessa. Olen parhaillani epämääräisissä hommissa. Siis kyllä kiitos!

Nettisivut valmistuivat ja roolit alkoivat muotoutua. Heko graafisesti lahjakkaana ja osaavana piirteli logon ja käsitteli kuvia jne. Minä taas kommentoin. Väsäsin kaikkea koululla E Street Punks käyntikortit, tarroja, paitoja, vihkoja. Joka treeneihin laitoin Mikon mukana jotain yllätystä. Onpa meillä tehtynä jo E Street Punks korvatulppiakin. Aloin opiskelemaan musiikkialaa innolla. Kaivelin tietoa levymyynnistä, radiosoitosta. Pommitin parhaimmilla tiedoilla Hekoa, välillä koko bändiä. Kaivelin yhteystietoja sinne sun tänne. Kuulin demoja ja hihkuin riemusta – valtavia loikkia kerta toisensa jälkeen. Ongin Hekolta ajatusta mihin suuntaan ja millä aikataululla suurinpiirtein on halua mennä eteenpäin. Käytiin keskusteluja. Piirsin aikataulukuvaa. Etsin uusia tapoja ja ilmaisia/edullisia tapoja olla näkyvillä. Keväällä äkkäsin, että nettisivut eivät millään sellaisenaan toimi (ulkoasu oli kuitenkin vähän niin ja näin, ohjelma oli kallis eikä maksa vaivaa ottaa sitä koneelle) ja ne on tehtävä kesällä uudestaan. Mikolta kysyin mielipidettä ja ajatusta milloin mistäkin koko ajan. Välillä otettiin ”bänditöntä aikaa”.

Huhtikuussa oltiin siinä pisteessä, että puhuttiin jo keikasta. Omat pyöreät synttärit olisi kesäkuussa ja jotenkin oli tunne, että bändi kaipaisi seuraavaa maalia ettei kesä menisi ihan vaan lomaillessa, kun toiveita ja ajatuksia syksyllekin jo olisi. Juttelin Mikon kanssa synttäreistä. Aihetta juhlaan totisesti muutenkin oli, kun toukokuussa julkaisisin ensimmäisen kirjani, valmistuisin koulusta, lopettaisin virallisesti palkkatöissä, perustaisin yrityksen ja sitten tietysti pyöreät vuodet kesäkuussa. Enkä tosiaan ikinä ollut pitänyt kunnon juhlia. Oltiin jo sovittu, että synttärit vietettäisiin Mikon kanssa Kreikassa. Mutta entäs jos bändi saisikin itsensä siihen kuntoon, että pystyisivät vetämään kenraalikeikan kesäkuussa? Sehän olisi täydellistä. Vauhtia tekemiseen ja oikeaan nimenjulkaisukeikkaan olisi paljon paremmat lähdöt. Päätös: synttärit järjestetään, jos E Street Punks saa itsensä keikkakuntoon – jos ei, ei synttäreitä pidetä. Ja niin Mikko laittoi viestiä bändille. Parissa päivässä saatiin päivä kiinni 26.6.2014 ja alkoi vimmattu synttäreiden järjestely. Synttärit vietettiin nuorisoseurantalossa Logenissa Viherlaaksossa. Kaikkien aikojen ensimmäinen keikka pienellä äänentoistolla ja ilman miksaajaa, koska kustannukset… Hyvin meni. Jos ei tähän mennessä ollut täysin varma, että hommassa on taikaa, niin nyt sen viimeistään tiesi. Vieraat tykkäsivät ja minulla oli hymy niin herkässä, ettei paremmasta väliä. Voihan mussukat, minkä tekivät!

Synttäreiden jälkeen bändi piti pienen tauon. Taustahommat taas jatkuivat – vähän pienemmällä vaihteella vaan. Värkkäsin nettisivut uuteen uskoon omin päin ja ajattelin, että tässähän saattaa istunto poikineen mennä, kun ulkoasu värkätään Hekoa miellyttäväksi. Vielä mitä. Heko tuumasi, että näähän on hyvät. Muutettiin vähän fonttia, eipä juuri muuta.

Sitten alettiin järjestää nimenantojuhlia. Valittiin pari päivää. Kävin läpi reilusti 100 paikkaa, pyysin tarjouksia ja ehdottelin vapaita ja sopivia paikkoja Hekolle. Oltiin oltu pitkään työväentalojen kannalla. Hekolle oli kuitenkin jostain tullut vastaan Golden Classics Cafe & Bar, joka kutitteli mieltä kovasti. Youtubevideoiden perusteella olin kuitenkin kovin epäileväinen. Miten ikinä koko arsenaali mahtuisi lavalle? Mikkokin katsoi videota ja pyöritteli päätään. Selvitin kuitenkin paikan speksit ja myyntitakuu passaisi meille enemmän kuin hyvin. Vapaatakin vielä olisi. Päätettiin mennä käymään. Paikan päällä selvisi, että lavaa oli pariin otteeseen kasvatettu. Lavaa voisi kasvattaa parilla lisäjatkopalalla ja mahduttaisiin mainiosti. Ja paikka muuten – täydellinen!

Koska tilaisuus olisi kutsuvierastilaisuus ja bändin nimeä ei voinut julkaista, sai todella miettiä miten kutsut ja muut saataisiin järkevästi hoidettua. Ennakkoon pitäisi biisejä laittaa, koska muuten vieraat tulisivat kylmiltään paikalle. Osa vieraista ja bändistä on Facebookissa, osa ei. Asiat ratkesivat yksi kerrallaan. Lopulta yksinkertaisin ratkaisu oli hoitaa viestintä Facebook-tapahtumassa ja sähköpostini/youtube-tilini kautta. Ottaisinhan ilmoittautumiset vastaan, hoitelin asioita muutenkin ja asia näyttäisi selkeältä joka suuntaan. Kylläpäs kirjoitettuna näyttää yksinkertaiselle ja selkeälle…

Viimeiset hetket ennen nimenantojuhlaa olivat kiireisiä. Mukaan mahtui konerikosta lähtien kaikkea mahdollista mm. taustalakana tilattiin lopulta ma-ti välisenä yönä klo 3.30 ja se tuli keikkapäivän aamuna perjantaina Matkahuoltoon pikakuljetuksena (paketin päällä lappu, jossa minuuttiaikatauluna paketin matka Lapualta Helsinkiin). Kotona paketin avaus ja lakanan tarkistus. Viesti Hekolle: Parempi kuin kuvassa. Vastaus: Puuuh!!! Ja sattuipa hauska kohtaaminen Prisman kassallakin, kun ostin VIP-vieraille 150 tikkaria. Niitä ei voinutkaan ostaa hinnan mukaan, vaan tikkarit piti lajitella maun mukaan. Siitä sitten tekemään kassalla uudenlaisia tikkarikekoja… Takana oleva kassajono haihtui melkein yhtä nopeasti kuin minä vajosin maan alle. Ostin myös kierrätyspalstalta ison possupankin, joka tulisi toimimaan ”kolehtina” ettei ihan kaikki kulut jäisi bändille. Kuvasta ei pystynyt ollenkaan päättelemään, että possu on niin iso ettei mahdu edes kangaskassiin – siis täydellinen. Ajelin possupankki Jopon ritikalle köytettynä kotiin hihitellen. Kaikenlaista…

2.10.2015 vietettiin nimenantojuhlat, jotka kulkivat Vuoden ulostulo 2015 -nimellä. Paikkana Golden Classics Café & Bar. Paikalla oli aika tarkkaan 150 ihmistä. Ilta sujui sovitussa aikataulussa hyvässä järjestyksessä. Kahdeksalta julkistettiin yhtyeen nimi ja keikka alkoi puoli yhdeksältä. Ja mikä keikka se olikaan. Kesäkuun kenraaleista oli menty taas jättiläisloikka eteenpäin. Valtava energia ja fiilis. Katsoin olan yli ”Olisitpa täällä” -biisin aikana. Takanani seisoi Laura, jonka olin värvännyt vieraita vastaanottamaan. Molemmilla oli kyynel silmäkulmassa. Se kertonee kaiken olennaisen.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=K2wXJQSAiv0]

Kiitos E Street Punks: The Duke, Mikko, Juhana, Teemu, Otso ja Ulle, että saan olla mukana taustalla tekemässä timanttia. Tästä on järjettömän hyvä jatkaa! Kiitos Juha, Jussi, Laura ja Steady Box! Kiitos myös Golden Classics Café & Bar. Tullaan toistekin. (Henkilökohtaisesti otan hillittömän määrän kolikoita ja tulen räiskimään flippereitä ihan itsekseni – oli työ ja tuska pitää näppinsä niistä erossa).

Täältä löydät lisää tietoa:
estreetpunks.fi
facebook.com/estreetpunks