Toukokuussa 2018 OPn osa-aikaisen kehityspäällikkö-pestin jälkeen päätin laittaa yrityskuviot uusiksi ja keskittyä täysillä musiikin taustahommiin. Musahommat olivat ”kiusanneet” jo useamman vuoden. Muutamalle bändille möin keikkaa ja manageerasin kaiken muun työn ohessa. Saatoin istua vaikkapa radiokenttää tutkien helposti 16 tuntia putkeen, kun selvittelin bändille järkevää promoa ja podin heti perään huonoa omaatuntoa, kun muut työt jäi tekemättä. Oli ihan selvää, että tiukalla ja osaavalla tekemiselläkään tunti silloin ja toinen tällöin ei mitenkään riitä, jos aikoo tuloksia saada aikaiseksi. Päätin luvata itselleni mahdollisuuden tehdä musahommia kellon ympäri potematta huonoa omaatuntoa.
Koska en ollut asiassa ihan vihreä, kerroin heti alkuun kaikille tekeväni todennäköisesti taloudellisen itsemurhan.
Mitä puolessa vuodessa saa aikaiseksi?
Kun innoissaan tekee vaivoja säästelemättä, niin kyllähän siinä kaikenlaista ennättää.
- Bändien valinta rosteriin. 21 bändiä ja neuvottelut heidän kanssaan. Moninkertainen määrä bändejä otti yhteyttä ja suurimmalle osalle jouduin sanomaan ei. Loppuvaiheessa sanoin käytännössä kaikille ei.
- Keikkamyyntisopimuksen teko ml. työn hinnoittelu ja tutkiminen miten ohjelmatoimistot yleisesti ottaen toimivat. Omaan toimintaan nähden järkevä rahaliikenne jne.
- Keikkapaikkojen ja kesäfestareiden kartoitus.
- Keikkapaikkoihin kysely millaisia keikkatarjouksia haluavat, että säästetään kaikkien aikaa. Mahtavia keskusteluja missä taloudellisessa tilanteessa ravintoloissa tällä hetkellä mennään ja mitkä realiteetit bändien buukkaamisessa on.
- Verkostoituminen.
- Viestintä.
- Kohdistetut keikkakyselyt. Noin 2000 viestiä.
- Keikkojen järjestäminen.
- Keikkakuvaus. Valokuvia ja videoita – jälkimmäiset yleensä pelkkään bändin käyttöön oppimismielessä.
- Managerointi. Muutaman bändin kanssa tehtiin paljon enemmän yhteistyötä.
- Pliiden sisäisen FB-ryhmä keskusteluineen. Tavoitteena luoda yhteistyötä bändien välillä ja jakaa tietoa.
- Yhteistyö Concorde Musicin kanssa.
- Yhteistyö Roll FM:n kanssa. 6 tunnin mittaista musaohjelmaa Pliiden bändeistä Teemun ohjelmasarjassa.
- Pelasta bändi -sivuston perustaminen ja uuden keikkamyyntikonseptin luonti.
- Tiukka tilanteen arviointi ja päätökset tulevaisuudesta.
- Valtavat määrät keskusteluja, tapaamisia, ideoita ja asioiden opiskelua. Sekä paljon paljon muuta.
Tuliko taloudellinen itsemurha? Ja muuta kantapään kautta opittua
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Tuli. Puolen vuoden työstä saatu liikevaihto on alle 1000 euroa miinus kulut ja verot. Olin varautunut ettei vuoden 2018 aikana liksaa tule, koska kunnon startti ja verkostoituminen ottaa aikansa. Markkinatilanne on silti euronäkökulmasta katsoen pienillä bändeillä merkittävästi haasteellisempi kuin oletin.
Prosenttiperusteinen keikkamyynti on kannattavaa vasta, kun
- bändillä on kysyntää ts. bändi vetää ohjelmapäällikön kokemuksen mukaan hyvin väkeä (tai ainakin kelvollisesti eikä esimerkiksi karkoita vakioasiakkaita – tämmöistäkin on kuultu)
- toteutuneet keikkaliksat on keskimäärin tonnin paremmalla puolella (jos bändin keikkaliksat on yleensä satasia, keikkamyyntipalkkio nostaa liksaa sen verran, että keikka jää saamatta – oven takana on todennäköisesti jono samantasoisia saman verran yleisöä tuovia bändejä tulossa halvemmalla, lippuriskillä tai open stage-meiningillä)
- bändillä on halu/tarve tehdä keikkaa paljon (jos keikkamyyjä tarvitaan, pitää bändin sisällä olla yhteinen halu tehdä keikkaa ja järjestää kalenterit niin, että kun keikka saadaan järjestettyä, niin se myös pääsääntöisesti tehdään)
Kannattavuudella tarkoitan sitä, että kokopäiväisenä toimien yksinyrittävälle keikkamyyjälle jää työstä kulujen jälkeen korvaus, jolla saa maksettua laskut ja jääkaappiin ruokaa. Näin turvataan tekemiselle jatkuvuus. Päivälaskutuksena tämä tarkoittaa n. 200€ miinus kulut. (Jos päädyit tälle sivulle miettiessäsi omaa keikkamyyntiä ja laskutusperusteita, niin käypä tässä laskurissa. Tällä saa tosi simppelisti laskettua tuntihinnan. Ps: Muista, että yrittäjän laskuttamattoman työn määrä on infernaalinen. 50% laskutusaste on hyvä…)
Muusikoille. Huomaa etten kriteereissä maininnut bändin laadusta mitään. Tietoinen valinta. Laatua merkittävämpää on se, vetääkö bändi yleisöä vai ei. Eräs ohjelmapäällikkö sanoi lievästi turhautuneena seuraavaa: ”Miminivaatimus lienee se, että bändi pitää paikassa olevat asiakkaat sisällä.” Niin. Hiljaiseksi veti tämä kokemusperäinen lausunto. Ei tästä myöskään kovinkaan kauan ole, kun itse kävin katsomassa kansainvälisen tason bändin keikan yli 700 vetävässä salissa ja paikalla oli kourallinen yleisöä. Sääli. Genre ei vaan ole muodissa. Fakta on se, että Helsingin klubeille viikonloppuillan lippuriskillä saa, jos ohjelmapäällikön kokemuksella bändi/bändit tuovat todennäköisesti min. 100 henkeä (isompaan paikkaan tietysti enemmän). Tähän vaaditaan bändiltä aktiivisuutta somessa esim. FB:hen noin 1000 tykkääjää ja Spotify-soittolistoille pääsyä + muitakin kuuntelijoita kuin 10 parasta kaveria. Ja sitten vielä se puoli, että illassa olisi oltava paikallisia nimiä – tuovat kaverinsa, niin on buukkarin näkökulmasta vähän varmempaa. Joskus toimivan yhteistyön saattelemana saa onnenkantamoisena riski-illan sovittua, jolloin saa markkinoida nenä vinossa tavallistakin enemmän ja kauhusta jäykkänä olla paikalla toivomassa, että väkeä riittää. Eihän tämä tietysti bändejä mairittele, mutta tässä maailmassa nyt eletään pienempien bändien osalta. Ihmiset ei käy kuppiloissa entiseen tapaan. Ravintolan pitää pitää huolta, että asiakkaita riittää. Palkat ja muut kulut pitää maksaa ja juoman pitää virrata. Kourallinen ihmisiä keikalla on bändille ikävä asia, mutta liiketoimintaa tekevälle ravintolalle se voi olla viimeinen niitti.
Ai milläkö isot ohjelmatoimistot sitten elää? Ne elää ammattibändeillä, joilla on liksat kohdillaan ja keikkaa tehdään reippaasti, isoilla rostereilla, artisteille ”ei niin edullisilla” sopimuksilla ja yhteistyöverkostolla. Rosterin pienimpänä bändinä ison ohjelmatoimiston listoilla ei välttämättä ole mikään mairitteleva paikka olla. Työtä kun tehdään niiden eteen, jotka tuottaa tulosta – niin yksinkertaista se on. Isotkin toimijat tekee tosissaan töitä, että pysyvät kannattavana, koneisto pyörii ja toimii tehokkaasti. Pelottava suuntaus ja keskittymä on ensimmäinen iso 360° yhtiö.
Kannattiko?
Kyllä kannatti (paitsi rahallisesti). Sain sukeltaa täysillä musataustahommiin eikä tarvitse miettiä mitä saisi aikaiseksi, jos pystyisi kunnolla keskittymään. Olen saanut usean kymmenen bändin ja rokkiluolan kanssa hoidella hommia ja oppinut valtavasti. Markkinatilanne on omassa päässä nyt konkreettinen ja kirkas nimenomaan pienien ja puoliammattilaisten bändien osalta. Olen saanut hyviä yhteistyökumppaneita. Teitä on monta. Yksi erityisen tärkeä tyyppi täytyy mainita ihan nimeltä. Hannu Voutilainen. Kiitos luottamuksesta ja superyhteistyöstä. Jos kaikkien kanssa hommat sujuisi yhtä helposti ja mainiosti, niin mikäs tässä olisi ollessa.
Matkalla kirkastui myös ajatus miksi haluan hakata päätä seinään ja auttaa musataustahommissa. Toimeentulonsa kun voisi saada ”oikeissa töissä”, jossa liksa juoksee silloinkin, kun juo kahvia ja tekee tuottamatonta työtä. Kyse on ihan samasta asiasta kuin muusikolla, jonka on ns. pakko luoda, toteuttaa itseään ja tehdä musiikkia silloinkin, kun se ei kiinnosta ketään. Minua ajaa tarve auttaa pieniä bändejä toteuttamaan unelmiaan.
Mitä seuraavaksi?
Kun syksyllä laskin tilannetta kylmästi työmäärän ja eurojen valossa markkinatilanne huomioiden, oli ratkaisu selvä. Näin ei voi jatkaa tai hommat pitää lopettaa kokonaan, kun rahat loppuu. Yrittäjän tärkein oppi on epäonnistua mahdollisimman nopeasti.
Sydän raastaen jouduin kertomaan bändeille, että lopetan rosterimaisen keikkamyynnin vuoden 2018 lopussa. Bändit häviävät Pliiden sivuilta, mutta edelleen hoidan lähetetyistä kyselyistä hännät. Osan kanssa on sovittu jatkosta. Osan kanssa lopetetaan yhteistyö tähän.
Kiitos luottamuksesta The Hel-Gators, E Street Punks, Redhill Rats, Daggerplay, Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit, V-Osasto, Kopra, Sielurisat, Pro Widow, Trubaduuri Mikko Laitinen, Moody, Northeast Gale, Pirulainen, Miika Söderholm & Punatulkut, Johanna, Hallitsevat Elimet, Anu’s Trio, Baltix, Dynamo, Routaraja ja Stenka Rasins. Tämä on ollut valtavan opettavainen jakso kaikkine käänteineen. Kaikkien kanssa jatkaisin, jos se vaan olisi mahdollista.
En todellakaan heitä pyyhettä kehään. Jo rosteria kerätessä paljastui valtava tarve nimenomaan pienempien bändien keikkamyyntiin. Kyselyjä keikkamyyntiavusta tuli päivittäin. Kehittelin syksyn aikana pienille bändeille tarkoitetun keikkamyyntibuustauksen, jolla pystyn auttamaan määrällisesti useampia bändejä ja saan työstä korvauksen, jotta voin tätä tehdä pidempäänkin. Työtä on jonkin verran jo tehty ja tulosta on tullut. Parasta tietysti on, että bändeillä pysyy asiat omissa käsissään ja asiat nytkähtää nopeasti eteenpäin. Jos bändi on rahakärki edellä liikkeellä, ei kannata lukea – tästä ei ole silloin apua. Muuten lue lisää täältä ja ota yhteyttä, niin ihmetellään yhdessä olisiko tästä iloa.
Toivotan kaikille loistavaa vuotta 2019!
