Elettiin vuotta 2014, jonka näin jälkikäteen olen mustaksi vuodeksi nimennyt kaikkien vastoinkäymisten ja surullisten asioiden vuoksi. Äitini sairastuminen oli yksi vaikeimmista asioista. Onneksi tätä kirjoitettaessa asiat ovat hyvin ja tilanne hallinnassa.

Ei niin pahaa, jottei jotain hyvääkin. Alkuvuoden useiden shokkiuutisten seurauksena kesällä 2014 jollain ihmeellisellä sisäohjauksella kävelin askartelukauppaan ja ostin joustosiimaa ja puuhelmiä. Muistan vieläkin miltä tuntui kävellä askartelukaupan hyllyjen välissä. Ihan sama fiilis, kun tovi aikaisemmin pakoputken pudottua autokorjaamossa, jonne mentiin kummallisesta peltiovesta sisälle ja seinässä oli ruutuvihko – mikä toisen asiakkaan kertomana toimi ajanvarauskirjana. Siihen vaan rekisterinumero, avaimet naulaan ja odottelemaan muutama tunti. Ukkelit teki koko ajan töitä, kukaan ei moikannut tai palvellut. Tekivät vaan työtänsä ja vasta, kun auto tuli nostimelta alas, minulle puhuttiin ja sanottiin summa. Noh, homma hoitui halvalla ja hyvin. Mutta se fiilis… Ei enempää vieraalla maalla voi enää olla. 🙂

Palatakseni korujen maailmaan. Kävin siis askartelukaupassa, ostin tarvikkeet ja väsäsin puuhelmirannekorun. Mietin tehdessäni, että vitsit miten kivaa tämä on. Ja helppoa. Sen kun tekee vaan ja näkee työnsä tuloksen. Varsinkin jälkimmäinen koukutti täysin.

Rannekoru ensimmäinen.jpg

Totta kai elvistelin tekeleilläni omalla sivulla Facebookissa. Yllätyksekseni moni kommentoi heti alkuun, että minäkin haluan tällaisen. Ja niinhän siinä kävi, että kiersin askartelukauppoja innolla ja tuhosin pienen omaisuuden ostaen hyviä ja ei niin hyviä tarvikkeita kalleimmalla mahdollisella hinnalla. Lähipiiri oli melkoisen nopeasti täytetty tuotoksilla: avaimenperillä ja rannekoruilla. Kummipoika sai samanlaisen rannekorun itselleen ja pehmokoiralleen.

Aika pian aloin myymään koruja ajatuksena, että tuotoilla tehdään äidin kanssa jotain kivaa ja piristävää sen mukaan mitä kunto/sairaus antaa periksi. Ja niin tehtiinkin. Käytiin elokuvissa, Ateneumissa, Fiskarsin antiikkimarkkinoilla ja syömässä. Jotakin muutakin siinä oli. Tosin ei ne tuotot ihan kyllä tätä kaikkea oikeasti kattaneet. Mutta käytiin kummiskin!

Ensimmäiset myynnit pyörivät oman FB-sivuni alla ja selvittelin tiukkaan miten verotuksen kannalta asiat menee jne. Yllättävän iso savotta eikä ollenkaan niin selvä kuin voisi kuvitella harrastajamyyjien suuren määrän perusteella. Aika pian tein koruille oman myyntisivuston, jonka oli tarkoitus olla tulevaisuudessa firmani FB-sivu. Saipa korujen teko aikaiseksi senkin, että avasin tämän blogini. Eri nimellä, mutta kuitenkin. Ensimmäisiä myytäviä tuotteita olivat avaimenperät ja rannekorut. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun lähipiirissä oleva opettaja pyysi tekemään avainnauhan. Ja siitä ihan pienen hetken päästä tuli pyyntö tehdä kunnolla kestävä olan yli avainnauha. Malli syntyi keittiöpöydän äärellä. Mietin vaan tehdessäni miten siitä saa kauniin, yksinkertaisen ja oikeasti kestävän. Enkä todellakaan tiennyt, että malli olisi kertaheitolla nappisuoritus käytännöllisyydessään ja tästä tulisi toistaiseksi eniten myydyin tuotteeni.

Korujen myynnin tavoitteena oli alkuun tehdä äidin kanssa jotain piristävää sairauden sallimissa rajoissa. Toinen tärkeä ja vähemmän esille tuotu syy oli, että korujen tekovimma oli kerrassaan valtava. Se oli oikeastaan ainoa tapa, millä sain ajatukset pois ikävistä asioista. Ja koska olin kesälomalla koulusta, ylimääräistä aikaa oli. Kokeilin kaikenlaista tekemistä, opiskelin materiaaleja, selvittelin paikkoja ostaa helmiä edullisemmin jne. Aika pian lähipiiriin ei valmiita tuotoksia viitsinyt työntää. Oli vähintäänkin huippua, että myynti alkoi sujua ja sain koruja tehdä, kehittää taitojani eivätkä valmiit tuotokset jääneet nurkkiin pyörimään.

Myöhemmin äidin kunnon kohennuttua ja startattua firmani Pliiden, helmikoruista tuli tärkeä osa yritystäni. Matkan varrella on saatu kaikenlaisia kokemuksia. Esimerkiksi Unelmien joulumarkkinat 2015 tekivät hulppean talvimyrskyn seurauksena sellaisen vaikutuksen etten ikinä sitä unohda – roikuttiin 3 käsityöläisen voimin teltan ylärimoissa ettei myrskytuulenpuuskat vieneet telttaamme (toki asianmukaiset painot oli, mutta se puuskatuuli, wow). Sillä reissulla kaatui myyntipöytäni kuralätäkköön ja omakustannekirjaani meni pilalle isohko määrä. On myös tullut käytyä semmoisilla myyntireissuilla, että myyjiä on ollut enemmän kuin potentiaalisia asiakkaita – todellisista asiakkaista puhumattakaan. Mutta onpa käyty semmoisillakin reissuillakin, missä on ollut oikein jono maksamaan. On tullut sinisilmäisenä suunniteltua joululahjoja kymmeniä tunteja asiakkaalle, joka on jättänyt maksamatta. Varmaan tosi kiva antaa joululahjaksi varastettuja tuotteita… Olen myös liittynyt Pro Kädentaitajat Ry:hyn. Ehkä paras muisto on se, kun oltiin ruokaostoksilla jonain väsyneenä pimeänä iltana Prismassa. Liukuportaissa tuli vastaan nainen ja kiinnitin huomiota hänen kauniiseen helmiavainnauhaan (kaikkia koruhässäköitä kyttään tietenkin). Kun oltiin kohdakkain, tajusin, että se oli mun tekemä avainnauha. 🙂 Voin kertoa, että hyvin harvoin tulee niin pöllämystynyt olo kuin tuossa hetkessä. Mutta sitten sitä toista laitaakin. Olen kuunnellut ulkopuolelta kommentteja ja uskonut ettei näin pienen katteen tuotteita kannata tehdä – siihen menee liikaa aikaa ja aika on pois oikean yritystoimintani kehittämisestä eikä sillä elä. Aloin uskoa tätä (myönnettäköön – järkipuhetta siinä on paljon) ja olin jopa lopettamassa/merkittävästi vähentämässä korujen tekemistä vuoden 2016 lopulla. Herranen aika sentään. Onneksi tulin järkiini ja olen nyt vahvasti vauhdittamassa helmihommia, koska minä nyt vaan uskon siihen, että sitä pitää tehdä, mihin suurin palo on. Tosin lyhyelläkin matikalla varmasti ymmärtää, että 23 euron avainnauhasta kun ottaa pois alvit, verot, Yel:it, materiaalit jne. ja työaikaa menee pelkkään tekemiseen noin tunti (siihen päälle materiaalien hankinnat, yhteydenpito, kuvaukset, markkinointi jne.), niin ei siinä oikein palkoille pääse. Hinnankorotuspaineita siis on, mutta mietin ajan kanssa miten sen kanssa edetään. Ja jos raha-asiat ei järjesty, niin sitten keksitään taas jotain – niin sitä on ennenkin tehty…

Kaikista parasta on se, kun teen toiveiden mukaan esimerkiksi avainnauhan ja asiakas positiivisesti järkyttyy kuinka helposti ja nopeasti homma toimii. Että ei todellakaan tarvitse ”suunnitella tekijän puolesta” vaan ihan oikeasti toiveita voi esittää ja siltä pohjalta teen joko suoraan tai ehdottelen. Ja se, että saa itse osallistua tekemiseen esim. valitsemalla värit on ollut monelle piste iin päälle. Tästä tulen jatkossakin pitämään huolta ja tämä on se syy, miksi pääasiassa teen tuotteita toiveiden mukaan.

Muutama sana helmivarastostani. Sehän on vuosien varrella paisunut melkoisen suureksi. Esimerkiksi puuhelmiä löytyy yli 40 sävyä – enemmän kuin mistään askartelukaupasta tässä koossa olen löytänyt. Ei hullummin… Onneksi nuo tarvikkeet on sen verran pieniä, että ne mahtuu järkevillä säilytysratkaisuilla työnurkkaukseeni. Tällä erää on menossa helmiostolakko, vaikka ihan just kyllä näin semmoisia tooooosi komeita blingblinghelmiä… Puuh.

Tänään 25.8.2017 on merkittävä päivä. Handmade by Riikka FB-sivu on ylittänyt 400 tykkääjän rajapyykin. Se on pieni ele ja asia yhdelle ihmiselle, mutta minulle sillä on suuri merkitys. Olen kiitollinen jokaisesta tykkäyksestä, tilauksesta, suosittelusta ja keskustelusta, mitä on vuosien saatossa käyty. Monta tarinaa on tullut kuultua ja lemmikkikoruja tehdessä kyynel valuu joka kerta. Psst: FB:ssä on parasta aikaa menossa arvonta, johon voi osallistua vielä su 27.8.2017 saakka.

Tätäkään minun pientä helmityöpajaani ei olisi ilman teitä ihanat asiakkaani. Siis suurkiitos! <3

Ps: Tänään on myös edesmenneen mummoni syntymäpäivä. Mummon kädentaidoista taatusti vieläkin villasukkien muodossa monessa paikassa nautitaan. Hyvää synttäriä mummo sinne pilven päälle! <3 Täällä vähän toisessa muodossa käsitöitä tehdään ja jalanjäljissä koetetaan kulkea…

Ps2: Tilauksia voi tehdä sähköpostilla tai FB:ssä. Kurkkaa lisää joko nettisivuilta tai FB:stä.